Päätinkin lähteä — anteeksi niin pyydän mä sulta kultainen lintuni mun Olit jotain niin hienoo, suurta ja pyhää en milloinkaan voisi olla mitään niin hyvää en sielusi loiston rinnalla pärjätä vois Tarvitsen aikaa olla itsekseni soittelen kyllä kun haavani nuollut oon pois

On paljon lauluja sydämistä särkyneistä, väsyneistä jotka laahustavat pimeitä kujia vuodesta toiseen yksin jotka luulevat oppineensa, ettei kannata rakastua väärään mieheen tai naiseen vaan keskittyä olennaiseen ja kuitenkin päätyvät samanlaiseen joka viimeksikin sydämen sai särkymään

Kauan se kestää, tiedän mä sen mut olla en voinut onnellinen kanssas sun Unohtaa sua en ikinä saata varrelta virran ostan mä maata kasvatan sulle kauneimman omenapuun Sen juurella soitan pajupilliä sulle haikeaa teemaa, sun lauluas mulle mun sydäntäin raastaa enemmän kuin uskotkaan

On paljon lauluja sydämistä särkyneistä, väsyneistä jotka laahustavat pimeitä kujia vuodesta toiseen yksin jotka luulevat oppineensa, ettei kannata rakastua väärään mieheen tai naiseen vaan keskittyä olennaiseen ja kuitenkin päätyvät samanlaiseen joka viimeksikin sydämen sai särkymään

Siis voi oikein hyvin armaani mun sydämessäs olen aina mä sun kokonaan

On paljon lauluja sydämistä särkyneistä, väsyneistä jotka laahustavat pimeitä kujia vuodesta toiseen yksin jotka luulevat oppineensa, ettei kannata rakastua väärään mieheen tai naiseen vaan keskittyä olennaiseen ja kuitenkin päätyvät samanlaiseen joka viimeksikin sydämen sai särkymään

https://youtu.be/ktq4yHGfpso

© Laura Sippola / Toinen 2009