Kello kaksi yöllä hoipertelen kotia kohti. Ei avaimia missään, ne taas johonkin unohdin. Istun porttikongin eteen kadulle ja päätä puistan. Tuskin muistan nimeäni, silti numerosi muistan.

Mä vain soitin sulle sanoakseni en juuri mitään. En kai herättänyt, et kai suutu, jos sua näin häiritään? Soitin sulle kertoakseni en mitään uutta. Mulle kuuluu sitä samaa, siis ei muuta kuin kurjuutta. Ja mä tarkoitan sitä sydämeni pohjasta!

On jo iltapäivä, silti vielä sängyssäni makaan. Mietin sinua, siis en syntejä syviä ainakaan. Tuijotan taas puhelinta, mietin miksi edes koitan unohtaa sun numeros, kun kuitenkin taas pian soitan.

Mä vain soitin sulle sanoakseni en juuri mitään. En kai herättänyt, et kai suutu, jos sua näin häiritään? Soitin sulle kertoakseni en mitään uutta. Mulle kuuluu sitä samaa, siis ei muuta kuin kurjuutta. Ja mä tarkoitan sitä sydämeni pohjasta!

Kello neljä yöllä hoipertelen kotia kohti. En tiedä miks, mut jalat silti ovelles mut johti. Soitan summeria, toivon et ees hetkeks sisään päästät. Jos et vastaa, tiedät hyvin molempien aikaa säästät

Mä vain soitin sulle sanoakseni en juuri mitään. En kai herättänyt, et kai suutu, jos sua näin häiritään? Soitin sulle kertoakseni en mitään uutta. Mulle kuuluu sitä samaa, siis ei muuta kuin kurjuutta. Ja mä tarkoitan sitä sydämeni pohjasta!

Mä vain soitin sulle sanoakseni en juuri mitään. En kai herättänyt, et kai suutu, jos sua näin häiritään? Soitin sulle kertoakseni en mitään uutta. Mulle kuuluu sitä samaa, siis ei muuta kuin kurjuutta. Ja mä tarkoitan sitä sydämeni pohjasta! Tarkoitan sitä sydämeni pohjasta! Tarkoitan sitä sydämeni pohjasta!