Mä kirjoitan nyt sulle, kun en pysty mä nukahtaan Kun ajatusmaailmani sata lankaa umpisolmuun saan Ne kulkee seassa muistojen, halki öisten puistojen ja ne kaikki sinuun johdattaa

Mä muistelen taas kansipaikkaa kohti Tukholmaa Mä muistelen taas aikaa täynnä kultaa ja sattumaa Mä muistelen mun ystävää, ja elettyä elämää Jota en unohda milloinkaan

Vaikka päivänvalo päättyi ja ilta kietoi pimeään Sä olet silti lähellä, sen viimein ymmärrän

Sä et oo kadonnut minnekään

Mä ajattelen sun maailmaa, siellä alkoi satamaan Mä katselen sun viestiä, kuinka vielä me tavataan En osannut sanoa sanaakaan, mä vaan soitin kitaraa Niinkuin mekin aikoinaan

Muistatko kun sanoin sulle laulun vielä teen? No se otti vuosia kymmenen, ja tää on viimein se

Sä et oo kadonnut minnekään

Kuulen sun äänen, tunnen sun katseen, Tiedän, että tavataan vielä uudelleen