Kevät-tulvaan Pohjanmaalle mä eksyin Setä Volmar minut vieraakseen kutsui Sikafarmin haju salpasi hengen Oli tuolloin vuosi kai seitenkolme

Muistan kuinka sua ikävöin silloin korttiin kirjoitin näin: ilman tulvaa olis kuivaa nyt illoin niin kuivaa hei täälläpäin

Vesi nousee jo polviin vesi nousee, vesi nousee minä sinua kaipaan vesi nousee, vesi nousee kunpa luonasi oisin Vesi nousee, vesi nousee, voi jee

Setä Volmar ei piittaa vesi nousee, vesi nousee siat pellolla kroolaa vesi nousee, vesi nousee minä sinua kaipaan vesi nousee, vesi nousee, voi jee kunpa luonasi oisin

Aina muistan setä Volmar kun kantoi ruokapöydän ladon katolle meille sieltä kauas Seinäjoelle me nähtiin illan tullen city valaisi taivaan

Äänenmurros kai vaivasi silloin sinä keväänä mua ekaa laulua rustailin illoin ja öisin mietin vain sua