Mä vetelen viimisii en muut tajuta voi jos on liikaa ihmisii ne haluu vaa pois Ei huippuja tai pohjia, kaikki sitä tasasta mielikuvitus on ainoo mikä pitää kasassa Todellisuutta ei enää viittis pakoilla ei tanssita ruusuilla, vaan piikkimatolla En osaa olla onnellinen, oon liian hajalla Mitään en pysty tuntee muutenku kamalla. Mua pelottaa, mua pelottaa, et usko miten paljon Miks pyytäsin apua ku kukaa ei ees tarjois Tuntuu että kaikki muut luuserina pitää ymmärrä hyvä ihmine mä en voi tälle mitää

Mä valvon vielä vaikka kello on aamukuus vaik painajaisetki on parempaa ku todellisuus Tää menee meille jotka pimeydessä vaeltaa, meille joilla ei oo mitää omaa paikkaa Painajaisetkin on parempaa ku todelliuus

Jos tätä kaikkee pakenee nii se olo vaa pahenee muut säännöt latelee ja laskui mulle jakelee Säikähän postiluukkuu, omaan kotii juuttuu Haluun et kaikki muuttuu mut voimat vaa puuttuu Pelaan pelejä ja yöllä lataan elokuvii sit vaivun uneen et saan hetkeksi pelon kuriin Koitan olla vahva, joka päivä pitää sinnitellä mut huominen on samanlaine, miks sitä ihmetellä Oon jääny umpikujaan, mua sattuu yksiössä juoksen lujaa kaikkii karkuun Ku tarvisin vaa yhen joka välittäisi Ku tarvisin vaa yhen joka käsittäisi

Mä valvon vielä vaikka kello on aamukuus vaik painajaisetki on parempaa ku todellisuus Tää menee meille jotka pimeydessä vaeltaa, meille joilla ei oo mitää omaa paikkaa Painajaisetkin on parempaa ku todellisuus

Tietokoneen hiiri on kasvanu mun käteen haluun olla joku muu ku itseeni häpeen