On maailma tuo se kiero, julma ei ystäviä ole sulla muita lainkaan Mä olen luonas ain

Luonain pidän, luen, syötän, puen ilman pelkoa sun kasvos nään Suojella en saata sua jos luonain et oo laisinkaan sä ainiaan

Sä ruma oot (mä ruma oon) ja muotopuoli (oon muotopuoli) ja tästä syystä muut ei seuraansa sua huoli Et saata ymmärtää (ja siksi kyllä jään mä) tuolla olet hirviö sä suuri (hirviö suuri) pilkan, ylenkatseen tuolla näät (hirviö juuri) Miksi kohde pilkan oot ja hämmästyksen tänne jää, ja mua vain kiitä, mua vain kiitä Mä turvan tuon nyt suon, mun luo siis jää

Jään mä turvaan kirkon taakse kivikaiteiden katson alla vaeltavaa kansaa Kaiken päivää yksin piilostani katselen kaipaan mitä elämä voi antaa Tunne eivät minua he lainkaan heistä joka ainoan mä tunnen Toivon että saapuu päivä jonka viettää saan heidän kanssaan, jos olla saan

Ja aukee mulle uusi maa Päivän jos saan sen vain, pyydän yhtä vaan sen muistan aina Aukee, päivän jos vain, saanko sen Antaisin mitä vaan, yhden päivän jos vain saan

Käy tuolla missä käydä saavat kansalaiset maan tornistani heitä aina seuraan Riidat, sovut, katseellani heidän kanssaan jaan onneaan ei ymmärrä he lainkaan Jos kanssaan olla vois, se aarre suurin ois ja päivän kerran saanko sen Aamu vielä aukee ja oon kuin ihminen kun kerran portit aukee, päivän saan jo sen Mä muuta pyydä en milloinkaan Siedän sen, ainiaan, huomisen, jos vain saan yhden päivän jos vain saan