Hämähäkki seitin kutoo, on kohta valmis verkko sen. Sadekyynel nyt siihen putoo, mä sitä välttää myöskään voinut en. Paluutieni seitti sulkee, nyt lukin myötä polku kulkee. Vankis oon öinen lukki, seittis jo tieni tukki. Yöhön viet mukanasi mun. Ei varoittaa mua kukaan voinut, kun yöhön jouduin, ei päivän laulu soinut. Vain nähdä saan pitenevät varjot ja seitit nuo mun sitoo öisen vaeltajan luo.

Lukki seittinsä keskellä illoin, sadekyyneltä tuijottaa silloin. Kun se päivän heijastuksen heittää, lukki kaipausta ei voi peittää. Itse vankina verkkonsa takaa, lukki onnettomuutta vain jakaa, mutta koskaan ei vapaaks päästä se voi. Sen sille osan kohtalotar soi. Niinkuin lukki seitin suojaan mä päivin hiivin piilohon. Ennen uskoin mä onnen tuojaan, mut kauan sitten usko mennyt on. Yhä yössä yksin kuljen ja toivon, että viimein suljen silmistä kauniin naisen, seittiini pisaraisen. Se mulle päivän heijastaa.

Itse vankina verkkonsa takaa, lukki onnettomuutta vain jakaa, mutta koskaan ei vapaaks päästä se voi. Sen sille osan kohtalotar soi.