Älä anna mun kadota koska nää kädet nousee taivasta kohti ja niitä on satoja. Suurempia lavoja, levyjä, valoja, helyjä, viisaita sanoja. Älä alota.

Rukoukset on patoja menestyksen merellä, kädet verellä pitää pystyssä rajoja. Pitäs sydämellä edetä mut pelko siitä vaanii ettei me keretä ja silloin alkaa hajota. Ristillä kaikki on uhrattuna. Muurit tulee alas istumalla valtaistuimellenne kruunattuna. Tää on mun ja aion pitää siitä kii. Ja vaikka se riitelee, ainaki seinillä kultaa, platinaa viiltävii. Mut minkä. takia mä alotin? Ja minkä takia mä vajosin? Ja minkä takia vasta kun hajosin pystyin löytämään sen minkä kadotin?

Miten kävisi jos kaikki tietäisi miten viettänyt oon viime vuodet. Joka sekunnin näkisi. Enkä tahdo edes muistaa kuinka kauas eksyinkään. Kyyneleiden keskeltä sun armosi mut taas löytää.

Kuka mä oon ja mistä mä tuun? Samat kysymykset vainoo. Milloin tää muuttuu? Mitä jos mä oonki ainoo jonka sydämellä koko tän saastaisen maailman paino. Ja se painaa mua alas ja ruville repii ja saa mut unohtamaan mitä ees etin tai minne olin menossa. Kauniit sanat ei tee kaunista ei niin kaunista teosta. Ja se mikä oli kauneint saatiin näyttämään siltä kuin se ois kauheint. Ja se vietiin multa pois vaikkei sitä voi viedä pois. Viimeinen toivo et toivoa vielä ois. Ainoo mitä rakastin on ainoo mitä haluun takasin. Ajatus siitä että palaisin ei ois näin vaikee jos sydän ei ois näin palasin.

Miten kävisi jos kaikki tietäisi miten viettänyt oon viime vuodet. Joka sekunnin näkisi. Enkä tahdo edes muistaa kuinka kauas eksyinkään. Kyyneleiden keskeltä sun armosi mut taas löytää

Miten kävisi jos kaikki tietäisi miten viettänyt oon viime vuodet. Joka sekunnin näkisi. Enkä tahdo edes muistaa kuinka kauas eksyinkään. Kyyneleiden keskeltä sun armosi mut taas löytää.

Miten kävisi jos kaikki tietäisi miten viettänyt oon viime vuodet. Joka sekunnin näkisi. Enkä tahdo edes muistaa kuinka kauad eksyinkään. Kyyneleiden keskeltä sun armosi mut taas löytää.