Koko lapsuuden ajan kun Pohjanmaalla viettää mä sain Niin on muistossa vielä aika tuo vain. Kaipa mua veri veti, siks lähdin minä pois sieltä vaan,

Päätin kierrellä pitkin poikin tään maan. Olen niin monet ovet aukaissut, myös sulkenut Kun mä vain kuljeksinut oon missä vaan. Olen tarpeeksi maita mantuja nyt kulkenut, Vahvan kaipuun nyt kotiin vihdoin mä saan.

Tein, tein vain matkaa - miksi, tiedä en. Mun täytyi jatkaa, luonto vaati sen. Mut nyt mä kuulen, kutsuu niityt nuo - Taas laulu tuulen viestin sieltä tuo.

Käännän suunnan ja tulen näin takaisin nyt vihdoinkin, Miksi lähdin mä sieltä mietin mä vaan. Monet kerrathan minä niin lakeutta vain kaipasin Siellä mieleeni rauhan yksin vain saan.

Nyt mä vihdoinkin täällä jälleen oon, taas niityt nään. Täällä tyttöni rakas on vieläkin. Minä saavuin ja tänne viimein mä nyt myöskin jään, Tämä seutu on mulle korvaamaton.

Käännän suunnan ja tulen näin takaisin nyt vihdoinkin, Miksi lähdin mä sieltä mietin mä vaan. Monet kerrathan minä niin lakeutta vain kaipasin Siellä mieleeni rauhan yksin vain saan.

Nyt mä vihdoinkin täällä jälleen oon, taas niityt nään. Täällä tyttöni rakas on vieläkin. Minä saavuin ja tänne viimein mä nyt myöskin jään, Tämä seutu on mulle korvaamaton.