Kaukana täällä jälleen tien päällä yksin vain ajelen. Näin jälkeen mä työn tuon lävitse yön on tunteeni entinen. Sun viereesi vaan näin kaivata saan yön usvaa silmissäin. Ja haihtumaton tuo usvani on kun se kertyy kyynelistäin.

Rakkaustarina ei se anna rauhaa oot vain mielessäin. Vain sun parina oon mä yhä näin sen tietää sisimpäin. Rakkaustarina meidän suoko rauhaa mulle milloinkaan. Toisen parina mä joskus jos saan, olla saan en pysty kokonaan suo unohtamaan. Suo unohtamaan.

Osa mun työstä on se kuin yöstä aamuun mä ajelen. Taas kerran käy näin mä kotiini päin ja tyhjäksi tiedän sen. Jos puhuttu ois niin ehkä et vois sä luotain pois mennytkään. Yöt valvoa sain suo kaipisin vain jos sen pystyy ymmärtämään.

Rakkaustarina ei se anna rauhaa oot vain mielessäin. Vain sun parina oon mä yhä näin sen tietää sisimpäin. Rakkaustarina meidän suoko rauhaa mulle milloinkaan. Toisen parina mä joskus jos saan, olla saan en pysty kokonaan suo unohtamaan. Suo unohtamaan.

Rakkaustarina ei se anna rauhaa oot vain mielessäin. Vain sun parina oon mä yhä näin sen tietää sisimpäin. Rakkaustarina meidän suoko rauhaa mulle milloinkaan. Toisen parina mä joskus jos saan, olla saan en pysty kokonaan suo unohtamaan. Suo unohtamaan. Suo unohtamaan. Suo unohtamaan.