He elivät elämää tuskaan saakka Tahtoivat siitä jotain parempaa matkalle jos lähtee kai kevenee taakka ja elämästä tulla voi helpompaa

he kulkivat kauneuden maahan asti siellä heitä ihmeissään katsottiin sanottiin liian suuri on murheenne lasti ovelle heidät sieltäkin saateltiin

he kulkivat lisää muistivat taivaan totesivat sinne jo joutavan he nousivat kauneuden kultalaivaan sitä näkivät pahuuden soutavan

pahuus heitti köydet laiva jo kulki elämän rannat jäivät taa hyvänolon harsoon se heidät sulki oli heistä kaukana ihmisten maa

kohta pahuuden enkeli heitä tanssiin kysyy alaston vartalo keinuen jos menee mukaan niin aina siinä pysyy kun tanssi on toivetta unien

tanssi tämä ei kauas kanna se turvautuu vaikeaan huntuun eikä pahuus paljonkaan armoa anna kun se päässyt on tanssin tuntuun