Kun urut soi, ja kuljet kirkon käytävää, on ajatukset harsonvalkeat. Sä uskot että voit tuon hetken säilyttää, ja ruusut ikuisesti hehkuvat. Sä kuulet papin puheet läpi kyynelten, kun teille onnea hän toivottaa, ja pyytää kestämään myös päivät myrskyjen, kun tuuli laivan heittelemään saa.

Riittäkö rakkaus silloin, kun sitä tarvitaan, kun sitä koetellaan? Kestääkö rakkaus silloin, kun onnen aurinko ei nousekaan?

On arki niin kuin kesäpäivä helteinen, se vettä kaiken janoamaan saa. Voi arjen helle kuihduttaa myös rakkauden, kuin niityn jonka sade unohtaa. Hän on tuo sade, sinä kukka ihanin, ja huomaat, kumpiakin tarvitaan. Hän pisaransa itkee pintaan asfaltin, mut riemuitsee kun saa sut hehkumaan.

Riittääkö rakkaus silloin,

Se silmäs lailla tähtien saa tuikkimaan, kun sormuksen hän sormees pujottaa. Ja lumoutuen juhlaväki katsoo vaan, niin ihanaa, mut arkaa suudelmaa. Te ootte juuri toisillenne luvanneet niin paljon, ettei enempää kai vois. Nyt uuteen huomiseen vie teidän askeleet kuin satua tää kaikki ollut ois.

Riittääkö rakkaus silloin,