Sun kaa mä nään koko ympyrän Sen kuinka vähän ymmärrän En nähnyt puita metsältä Et sateenkaaret on pyöreitä

Me oltiin nuoriso tätäkö on tulevaisuus kello kiihdyttää koht ollaan viiskybää näin ne roolit vaihtuu kai se on kuolevaisuus joka pitää jalat maassa eikä pöydällä se pitää nöyränä kun löytää ittensä faijansa kuvasta ja äitinsä piirteistä nyt mä alan olla sitä mieltä et ehkä aikuistuminen ei ookaan sit niin hirveetä

Vaikka korkeammalle kiipesin Ja vaikka kuinka kauemmaksi katsoin Niin.. Lopulta maailma löytyikin sun kasvoist

Sun kaa mä nään koko ympyrän Sen kuinka vähän ymmärrän En nähnyt puita metsältä Et sateenkaaret on pyöreitä Sun kaa voin nähdä enemmän Ventovieraassa ystävän On taivas täynnä ihmeitä Sateenkaaret on pyöreitä

Puolet totuudesta on aina horisontin takana Silmillä näkee paremmin kun sydänkin on avoinna Mä koitan olla kaatamatta eteenpäin mun murheita pidän huolta et sulla on tulta purjeissa mä opetan sua ei, sä opetat mua Ihailen kun pääsen seuraa kuinka toteutat sua kun tuun hakeen sua eskarista ja nään sun hymyn sen pienen hetken koko planeetta on pysähtynyt

Vaikka korkeammalle kiipesin Ja vaikka kuinka kauemmaksi katsoin Niin.. Lopulta maailma löytyikin sun kasvoist

Sun kaa mä nään koko ympyrän Sen kuinka vähän ymmärrän en nähnyt puita metsältä et sateenkaaret on pyöreitä sun kaa voin nähdä enemmän ventovieraassa ystävän on taivas täynnä ihmeitä sateenkaaret on pyöreitä

sun kaa voin nähdä enemmän ventovieraassa ystävän on taivas täynnä ihmeitä sateenkaaret on pyöreitä

sun kaa nään koko ympyrän sen kuinka vähän ymmärrän en nähnyt puita metsältä et sateenkaaret on pyöreitä