Löin kirveen kiveen, se lipsahti vaan hivenen. Nilkasta ineen, sain sirpaleisen nivelen. Laiturit ulapalle ajelehtii. Aikamme itsellemme valehdeltiin. Ite paikkamme valittiin, uusavuton laji, ja kavioiden pohjista on kopisteltu savi pois. Vuotavan katon alla kontiot jaloissa. Ristiseiskaa kynttilän valossa aarin aloissa. Hehtaarimaa-ala täynnä risuu. Kännis lupaan kasoiks raivata ne suurisuut. Ei oo pastillirasiassa jälel enää sisuu. Soutuvenees Ahdilta anelen fisuu. Mul on ikävä ruuhkii, YouTubee. Voidaan tsygäillä Lookiin ja aamul takas duuniin. Mut yks yö teltas on tarpeeks. Ei kuulu selviytyminen vaan enää meiän arkeen, siispä:
Ei mennä enää koskaan landelle. Meiän allergiat huutaa leipää. Selkärankaan teippaan heinäseipään. Ei helvetti, meikä pysty pleikkaa puusta veistää. Ei mennä enää koskaan landelle. Mä oon ihan liian vieraantunu juurista. Ei täältä tornist nää yli enää muurista. Henkiinjääminen riippuu pelkästään lääkekuurista.
Paljon on luonteessamme jäljellä petoo, vaik se mist ruoka tulee, on alkanu etoo meit. Ei hevimieheen, perkele, perunamaat vetoo. Koita punnita meiän maaperän betoneit. Yksi ja jakamaton maailmanlaajuinen pesä, jonne ollaan tekemäs ikuinen kesä. Merenpohja täynnä valokaapeleita. Ku sanon taivaankappaleita, tarkotan satelliittiantenneita. Ja kaikki tää vaan siks, et nähtäis toiset paremmin. Koulusurmaaja saa uuden facebook-kaverin. Tavallist aremmin, äidin pieni marenki ottaa ovest astues jo valmiiks esiin savetin. Mä oon niin riippuvainen kaikesta. Ei kuuluta luonnontilaan, ollaan siinä vaiheessa. Piste, josta ei paluuta oo, ja joo, tää on biisi siitä aiheesta, et osaa sanoo selkeemmin, siispä sanon sen näin: Ei kehityksen kulkua voi kääntää taaksepäin. Sä voit kaivata takas, mut sä kuulut tänne näin, ja näiden rakenteiden vangiks koko ihmiskunta jäi, siispä:
Ei mennä enää koskaan landelle. Meiän allergiat huutaa leipää. Selkärankaan teippaan heinäseipään. Ei helvetti, meikä pysty pleikkaa puusta veistää. Ei mennä enää koskaan landelle. Mä oon ihan liian vieraantunu juurista. Ei täältä tornist nää yli enää muurista. Henkiinjääminen riippuu pelkästään lääkekuurista.
Ei mennä enää koskaan landelle. Meiän allergiat huutaa leipää.
Selkärankaan teippaan heinäseipään. Ei helvetti, meikä pysty pleikkaa puusta veistämään.
Ei mennä enää koskaan landelle. Mä oon ihan liian vieraantunu juurista.
Ei täältä tornist nää yli enää muurista. Henkiinjääminen riippuu pelkästään lääkekuurista, ja vähän myös tuurista.
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: