Sulje silmät mee nukkumaan hani. Mä en pääse sun mukaan mami. Mieles oot mun mukanani. Eikä sul oo vaaraa, vaik mun pumppu fragaiskin. Oot yksin, mut tunnet varmasti ku vahdin vieres, nii et nuku vaan hani. Pidä must kii, nii et huku aaltoihin. Mä oon enkeli sun unes ja oot suojas allani. Se ois sulle unta vaan. Jos menisin nyt, naps kuolisin vaan. Vaik et pääsis mulle tunteit purkamaan. Enkelinä autan sua kulkemaan. Vaikket pystyiskään mua enää tuntemaan. Tai koskee enää hellästi naamaani. Niin millon vaan silmät suljetkaan. Mä lennän maahan ja puhun sun kaa mami. Itkisitkö onnest ku tulisin taas. Vaik oon poissa, niin tunnetilana vaan. Ku tuuli, kuljen läpi sun pihamaan. Teen siit raparperitaivaan, mut maailman vaan. Kato mua silmiin, ne on perhosen siivet. Me oltas erossa viel, mut siel on elossa viel enemmän. Ja sun elämä, mä venaan sua siel. Jos et usko enää mun riimei, niin Gösta kerro niille!

Anna enkelin lentää, liitää sun unelmiin. Saahan sellaiseen uskoa saahan? Ehkä ehtisit sentään, ottaa siivestä kii. Ja kuin höyhen taas leijailla maahan.

Mä kuolen joskus, se on varmaa. Epävarmaa on se oonko harmaa vanhus sillon, vai arvaanko oikein, et mua ennen lähtee mun ikäsist vaan harva. Jos oon nelkytkuus ku Gösta Sundqvist, mut tehny kuustoist plattaa kummiski Ja mun aika mennä, niin lähen suosist. Vaik mua vaan muutamat funtsiski. Miks oon tääl vangittun vuosiksi? Vaik heti voisin ottaa luodistki. Jos se vaan sua jotenki auttas. Koska millon vaan sun puolest kuolisin. Oon nuori, mut huolissaan mun kuosist. Enkä vaan kun hulluus on nyt muodiski. Jos ne taivaas mut viel huoliski. Tuun moikkaan sitä kuoppaa jossa jalat suoristin. Tai jos ku hindut palataan tänne. Ja ollaan kyyhkynen ja kyykäärme. Mä etin sut mist vaan matelemalla. Sit sä lennät taivaas, mä oon maan tasalla. Mä oon sun enkeli pieni. Sä saat mut herää takas henkiin pieni. Kai sä uskot vielki? Älä pelkää vaa hyppää mun selkään pieni.

Anna enkelin lentää, liitää sun unelmiin. Saahan sellaiseen uskoa saahan? Ehkä ehtisit sentään, ottaa siivestä kii. Ja kuin höyhen taas leijailla maahan.

Kuuntele mua, ees hetken verran, Gösta vedä se huukki viel kerran!

Anna enkelin lentää, liitää sun unelmiin. Saahan sellaiseen uskoa saahan? Ehkä ehtisit sentään, ottaa siivestä kii. Ja kuin höyhen taas leijailla maahan.

Mä en usko enkeleihin, mut usko sä muhun. Älä usko mitä mä uskon, vaan mitä mä puhun.

Anna enkelin lentää, liitää sun unelmiin. Saahan sellaiseen uskoa saahan?