Mä oon vaan tää tunnetilojen tuuliviiri, itsetuhosesti pyörin, en saa mistään kiinni Kompastelen murusiin, pieniin ongelmiini, mitätön, mitaton, rikkinäinen riimi Emmä pyytäny et syntyisin tänne, tyynyn alla sormet niin ku pyssy, ollaan yksinämme Se vaatii yläkertaa kumpaankin nenään, etten ala sun perään yläkertaan enää itkemään Kaulassa ohjenuora: ”Ole mies”, puolesta molempien umpikujaan oman tien Maailma on kaunis mut niin julma, niin kova vilu on mulla, mut ei kotii mihin tulla Vielki mietin kenelle nää laulut teen, mis mä oon, mihi meen, takerrun sun kaulukseen Jättiläisen harteilta kaiken nähä koitan, olallani oma poika

Yksinään me täällä ryömitään, ei jäätävä tuuli laula meille, se laulaa lähteneille Ympyrää kuin hyrrät pyöritään, ja siinä kun mietin, mitä mä teen, niin sä tartut mua käteen Hei, ethän pois mee, en mä osaa elämää, ilman sua Jäädään paikalleen, niin ei päivä päätykään, ja hartioilta sun, mä kaiken nään

Mä en oo mikään vuoden mies, aikakapselissa kulmasohvan kyydis, olohuonemies Niin lähel peilii et mun nenä on lytyssä, ateria pytyssä, likapyykit mytyssä En häpee täällä sitä mitä sä näät, vaan sitä minkä kätken mun epäelämää Pelkään, et kaikille paljastuu et mä oon, sellanen ku mä oon Löydän vanhat kengät kun mä siivoon sun kaappii, koitan niihin kasvaa mut en ikinä sua saa kii Ei maassa parkumalla pysähdy tää pallo, siks albatrossi kurkussa ympyröitä tallon Jos et nukukaan vaan alla ruumiiden valvot, aamuinen taivas kuin paljastetut sarveiskalvot Kuvittelen naiivisti et katot mun perään, kunnes ikiunestani hikisenä herään Fobia ja mania, kai ne on sama asia, kun aika kiertää iän kaiken kaatunutta kasia Jättiläisen harteilta nyt kaiken nähä koitan, olalla mun oma poika

Yksinään me täällä ryömitään, ei jäätävä tuuli laula meille, se laulaa lähteneille Ympyrää kuin hyrrät pyöritään, ja siinä kun mietin, mitä mä teen, niin sä tartuit mua käteen Hei, ethän pois mee, en mä osaa elämää, ilman sua Jäädään paikalleen, niin ei päivä päätykään ja hartioilta sun mä kaiken nään