Jee, tää on taidemusiikkia. 2008, jee

Mä oon niin vitun vapautunu, vitun vapautunu. Mä voin puhuu mitä huvittaa, eikä se edes missään tunnu. Joku lukko jossain pään sisällä avautunu. Sensuuri kadonnu täysin, mä oon vaan vapautunu. Arjen kahleista, valheista, ahtaista aatteista, ala-astetasosista vaatimuksista. Tuskista, tuli puskist. Tuulipukuhousuis oon tääl vaan vitun vapautunu.

Mä oon niin vitun vapautunu, plum, kuoppa. Mun aika meni ohi, puol vuotta. Joku koko genreä kuoppaa. En huoli suotta, voin duunin tekoon luottaa. Aina joku suunsoittaja juottaa ja säkin voit huokaa helpotuksesta. Mä en tiedä miks mä laulan, vaikken osaa nuotteja. Enkä tajuu miks sitä kukaan jaksais kuunnella. Voin digitaalisesti tätä paskaa muunnella. Mutten jaksa sitä tehdä, koska näitä biisejä on vielä vitusti äänitettävä. Ja nyt en jaksa enää tätä kimitystä. Mä oon vapautunu, mun ei pidä mitään. Jos joku pyytää selitystä, mun ei tarvi keksii sitä. Tää ilmasee paljon, vaikkei esitä mitään ja jostain syystä joku tätä räppinä pitää. Mä oon vitun vapautunu, ku syntyny uudestaan. Saan vaik kuuntelijat breikkaan, ja breikkarit kuuntelemaan. Kaks vikaa lainii versest aina muistetaan, ja mä tuhlasin ne tähän, koska:

Mä oon niin vitun vapautunu, vitun vapautunu. Mä voin puhuu mitä huvittaa, eikä se edes missään tunnu. Joku lukko jossain pään sisällä avautunu. Sensuuri kadonnu täysin, mä oon vaan vapautunu. Arjen kahleista, valheista, ahtaista aatteista, ala-astetasosista vaatimuksista. Tuskista, tuli puskist. Tuulipukuhousuis oon tääl vaan vitun vapautunu.

Heitän suolat lattiaan, annan kenkieni laulaa. Yksinäinen hullu mies ruuhkabussis nauraa. Jotain multa puuttu, mitä puuttunu jo kauan, ja uravalinta löi viimeisen naulan. Sitä kotopuoles pelätään, että näin vapautuneena elän taiteilijaelämää. Laskui petityynyks, pimee keikkaliksa. Kaiken mitä tulee, juon tai hitsaan. Vitun vapautunu, periny vanhat koukut. Mul on Uunon viikset ja Hartikaisen housut. Työkkäris nauretaan ku vapaus koukuttaa. Kuka voi syyttää höylää jos pekoni houkuttaa? Rullalauta tuntuu alla taas luontevalta, ja ympäristö kaikelt muulta ku kuolevalta. Eikä siivooja niskas estä mua tippumaan. Vitun vapautunu, ei kiinnosta vittuukaan.

Mä oon niin vitun vapautunu, vitun vapautunu. Mä voin puhuu mitä huvittaa, eikä se edes missään tunnu. Joku lukko jossain pään sisällä avautunu. Sensuuri kadonnu täysin, mä oon vaan vapautunu. Arjen kahleista, valheista, ahtaista aatteista, ala-astetasosista vaatimuksista. Tuskista, tuli puskist. Tuulipukuhousuis oon tääl vaan vitun vapautunu.

Vitun vapautunu. Vitun vapautunu. Vitun vapautunu. Vitun vapautunu.