Mua lohduttaa, että Loiri on nähnyt hohtavan ufon joka kertoi ettei pelättävää ole, mitään pelättävää ole Mua lohduttaa, että karhukainen muuttuu hädässä lasiksi eikä edes avaruudessa kuole, avaruudessa kuole Mua lohduttaa, että pulloposti vain eteenpäin lipuu vaikka meitä ei enää ole

Keväisessä purossa siltojen ali Valtameren pohjassa hylkyjen ohi siellä se menee vaikka meitä ei enää ole

Kun muistin päästää irti jotain tuli siihen tilalle Ja vaikka peili särkyi lattiaan ei kuva mennyt pilalle Kun laitat sormet hiuksiin se tuntuu aina kivalle Kun kuiskasit sen korvaan iho meni kananlihalle

Mua lohduttaa asiat joita en voi tallentaa Niinkuin hopeiset juoksevat minipisteet näkökentässä Se kun on vihdoin helppo hengittää Ja se kun muistaa miltä tuntuu, kun kaikki taas tuntuu

Kun muistin päästää irti jotain tuli siihen tilalle Ja vaikka peili särkyi lattiaan ei kuva mennyt pilalle Kun laitat sormet hiuksiin se tuntuu aina kivalle Kun kuiskasit sen korvaan iho meni kananlihalle

Mua lohduttaa, mua lohduttaa, mua lohduttaa Mitään pelättävää ole