Se oli sitä aikaa, se oli sitä aikaa, kun viitosen tienasi tunnissa. Kahvi maksoi markan ja kaljapullo kaks', limonaati tuli vielä halvemmaks'.

Lautatarhalle Ruusa kun saapui niin, joka mies piston syömmeensä sai. ”Rimadonna”ksi Ruusa se ristittiin, eikä suottakaan ristitty kai. Kulovalkeena leimahti rakkaus, siltä ei kukaan sästynytkään. Oisi jäävuoren suuruinen pakkaus meitä kaivattu jäähdyttämään.

”Lautatarhamme oot 'rimadonna', purupatterin kukkanen”, näin me lauloimme huipulta taapelin aina johdolla Jumppasen Aapelin. Ruusa kuuli kai laulun sen. Ruusa kuuli kai laulun sen.

Tapuleilla kuin hullut me urheiltiin Ruusa sen, että huomata sais'. Pomo-Petterin käskyille naurettiin, vaikka oikeessa olla hän tais'. Tuskin taaplattiin tunnissa tolttia, sillä siihen me joudettu ei. Käsin seisottiin, heiteltiin volttia Ruusan katse kun puoleemme vei.

Meistä tuntui kuin keskelle lankkujen puhjennut kukka hurmaavin ois'. Vaikka jalkansa katkaisi Jumppanen, silti jäänyt ei töistä hän pois. Pomo-Petteri hihku ja riiteli, kun ne työt meni honkia päin. Miesten aatokset pilvissä liiteli ja me Ruusalle lauloimme näin:

”Lautatarhamme oot 'rimadonna', purupatterin kukkanen.” Vaikka Petteri kirskutti hampaitaan, meidän poppoomme Ruusalle lauloi vaan. Ruusa kuuli kai laulun sen. Ruusa kuuli kai laulun sen.

Niin ne viisammat väitttävät tyhmille: Lempi on pelkkä kärsimys vaan. Loppulikvidin Petteri kouriimme luki mestarinkojussaan. Sanoi vain, että sellaiset taaplaajat, jotka ei mitään työtäkään tee, tästä tarhasta talsimaan joutavat. Manit sait sekä silvutaplee.

”Lautatarhamme oot 'rimadonna', purupatterin kukkanen”. Näin me lauloimme portti kun sulkeutui ja kun matkamme toisaalle kulkeutui, Ruusa kuuli kai laulun sen. Ruusa kuuli kai laulun sen.

Se oli sitä aikaa, se oli sitä aikaa, kun viitosen tienasi tunnissa. Kahvi maksoi markan ja kaljapullo kaks', limonaati tuli vielä halvemmaks