Kaikki päättyy aikanaan, kaikki syntyy luopumaan Kaikki tiet vie tuonelaan, elämä liittyy kuolemaan. Ja juuri siksi mä omistan sulle laulun kauneimman Annoit mulle unelman, matkan uskomattoman. Ootko siellä kun mä tuun? Saanko taas sua koskettaa? Kohta kun kylmenee, ja värit katoaa. Onko vielä ikuisuus jonka kanssas viettää saan? Onko palkinto vain hulluus, lupa unohtaa?

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan Hetkiä joita annoit mulle, avasit sun maailman. Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin Ei oo lääkettä kaipuulle, vain kultareunus muistoihin.

Uusi päivä, uusi tie, eilisen multa aika vie. Ja vaikka kuinka mä taistelen, niin palaamaan mä pysty en. Lehdet puissa jo havisee, kun vielä muistan sun sanoneen Kuinka uskot rakkauteen. Kuinka uskot rakkauteen!

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan Hetkiä joita annoit mulle, avasit sun maailman. Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin Ei oo lääkettä kaipuulle, vain kultareunus muistoihin.

Kultareunus muistoihin, kultareunus muistoihin.

Pidä kiinni vielä hetki, kuivaa sun kyyneleet. Annetaan kaikki anteeksi, menneisyyden murheet. Kun sä muutut tähdeksi, jota ihmiset katselee Ja kyynelten virta, kauniit kukat kastelee.

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan Hetkiä joita annoit mulle, avasit sun maailman. Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin Ei oo lääkettä kaipuulle

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan Hetkiä joita annoit mulle, avasit sun maailman. Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin Ei oo lääkettä kaipuulle, vain kultareunus muistoihin.

Kultareunus muistoihin, kultareunus muistoihin, kultareunus muistoihin, kultareunus muistoihin.