Luona uloimman alueen lauluani laulat ja minä mielen syvimmästä syvänteestä ojennan käteni pimeään vaikka pelkään kyllä etten yllä siihen mikä syksyllä lähti

Niin, uniin Niin, uniini Väsynyt ruumiini niin uniini, houreisiini jäänyt kiinni

Ojennan käteni pimeään nouse rinnaltani jää

Itse minun on poljettava tieni en kulje enää kanssa veljieni jotka varjossa elivät voimani veivät vaan kaikkea eivät

Yöhön aavan avaavan auringon näen viimein valon avaavan aavan näen Vaikka vielä pimeässä en uskonut olevan tässä sen

Luona uloimman alueen ehkä tapaamme jälleen

Talvenselkä (2014)