En pysty sanoo mitää, mut mun on nyt mentävä on lennettävä niin kauas kuin mä vaan ennätän Hengitän sisään ja hengitän ulos sama lopputulos, mut oon henkisesti tukos Kuka meistä kestää oikeesti loppuun asti loppuun palaa varmasti, sen salaa kavalasti Salakavalasti haen pullosta taas lohtuu mut mitä vittuu voi tehä kun rutiineihin tottuu Olo helpottuu hetkeks, mut sit taas viha palaa vihaa pahaa maailmaa, tai sit mikä pahinta Vihaa itseään, on itsensä vihollinen samas kehos pieni enkeli ja piru ivallinen Tarkotus ei ollut koskaan loukata mut niin aina ymmärretään, vaikken sitä tarkottanu Kipu lisääntyy, silmät verestää mun on aika mennä, on aika levähtää

Siivet lyöty poikki, lintunen tippuu surenu niin paljon et tottunut itkuun Sydän vuotaa verta ja liekki sammuu menettäny kaiken, haaveet kaatuu

"Tämä on vastaaja, voitte jättää viestin äänimerkin jälkeen" "Mä toivon et sä kuulet tän, mun on vaa pakko mennä.. mä oon pahoillani"

Tiedän ettet ymmärrä, vaan oot ihan ymmällään ymmärtäähän sen, koska en osaa selittää On vaan aika lähtee, niinku joskus jokaisen sytytän savukkeen, sytytän toisen Kyynel valuu poskel ja sydämeen koskee pitäis olla rohkee, mut en osaa kun sotkee Omat asiani ja muiden viel sen lisäks halusin kaikkee, mut sainko mä mitään Sanoin joskus ettei kaikkea voi menettää mut must tuntuu etten voi menettää tän enempää En kerjää säälii, mut haluun teidän tietävän et taitaa viedä eri suuntaan nyt tie tämä Ensimmäinen askel kohti uutta maailmaa parempaa jopa, vaikeet se on vielä sanoa Toivotan hyvää jatkoa ja vilkutan vielä tuunkohan takas, mä en tiedä

Siivet lyöty poikki, lintunen tippuu surenu niin paljon et tottunut itkuun Sydän vuotaa verta ja liekki sammuu menettäny kaiken, haaveet kaatuu