Miks on niin vaikeet puhuu, tai ylipäätään käsitellä suruu Mä kasvatin kuoren jo nuoren, kukaan ei tunne mua mä pidin siitä huolen Oon ollu itelleni tuki ja turva, tein niin suuren muurin etten ite edes osaa sitä purkaa Ja aina mun ajatukset on kaikille liikaa Jos mä oon yksin, niin se on parempi, olla se tekohymystä tunnettu kaveri Helpompaa ku päästä alkuun on pitää pää kii ja juosta karkuun Tarpeeks monta ihmistä ku hajotat nii pikkuhiljaa sitä rupee varomaan sanojaan Ku se on nii helppoo

Vaikka mä en sua tunne, silti haluutko yrittää Nähdä mun sydämen kuoren taa, mitä en oo avannu kellekään Koska mulla on se tunne, että saattasit ymmärtää Ne ilot ja surut ja arvet, jotka kuuluu elämään Mulla on tunne, vaikka mä en sua tunne Mulle riittää tunne, että joskus vielä tunnet mut paremmin kuin muut

Miks on niin helppoo katoo, sulkee silmät ja antaa hajoo Ku edes yrittää käsitellä mitään, iisimpi lukita ovet ja jäädä yksin sisään Puhuminen tuskin mitään muuttaa ku hiljasuuden keskellä mun ainoastaan tekee mieli huutaa Ja taas mä lähen eri suuntaan Se on ku tauti, ku revitään tunnelukot auki Jokainen arpi selässä pistää miettiin, kuka puhaltaa kipinään kuka liekkiin Sitä on alkanu pelätä pahinta, se että voiko rakastuu ei oo enää oma valinta Ku se on nii vaikeet

Vaikka mä en sua tunne, silti haluutko yrittää Nähdä mun sydämen kuoren taa, mitä en oo avannu kellekään Koska mulla on se tunne, että saattasit ymmärtää Ne ilot ja surut ja arvet, jotka kuuluu elämään Mulla on tunne, vaikka mä en sua tunne Mulle riittää tunne, että joskus vielä tunnet mut paremmin kuin muut

Jos mä kerron, meetsä rikki? Haluutsä mua silti? Sä meet rikki, haluutsä mua silti? Jos mä kerron, meetsä rikki? Haluutsä mua silti? Sä meet rikki, haluutsä mua silti?

Mulla on tunne, vaikka mä en sua tunne Mulle riittää tunne, että joskus vielä tunnet mut paremmin kuin muut