Minä haaveilen vain Sinut mieleeni sain Kun lämpöä tuuli tuo pohjoiseen
Minä muistan taas sen Suviyön valkeuden Ja vihreät rantaniityt ja veen
Joka niin houkuttaa Johon luottaa ei saa Sen pinta on lumepeiliä vaan
Olit aarteeni mun Suven sen noidutun Kuin lukki se kutoi arvoitustaan
kertosäe: Niin korkea oli taivas Niin korkea laki sen Minä sulle, sinä mulle Kuin taivahan lintunen
Niin lempeä oli lampi Niin lempeä syli sen Minä sulle, sinä mulle Kuin hauenpoikanen
Tuli illaksi yö Sudenhetki kun lyö Kuu pilvehen tahtoo piiloutua
Minä kuulinhan sen Huuhkajan kuiskauksen Sua suutelin, sinä suutelit mua Sua suutelin, sinä suutelit mua
Niin vihreä oli metsä Niin vihreä maja sen Sinä mulle, minä sulle Maan armahin käpynen
kertosäe
Niin valkea oli varjo Niin valkea valo sen Varislinnun, varjo linnun Joka kaarteli etsien
Niin synkäksi kävi lampi Niin synkäksi pohja sen Minä sulle, sinä mulle Vain toive viimeinen
kertosäe
Niin lempeä oli lampi Niin lempeä syli sen Minä sulle, sinä mulle Kuin taivahan lintunen
kertosäe
Niin lempeä oli lampi Niin lempeä syli sen Minä sulle, sinä mulle Vain toive viimeinen
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: