Vilkkaan vierii vuosien nuo, hämyhyn häipyy hellivät hetkiset nuo/ Mi syömmein viertää muiston viihtävän luo, jo ammoin mennyt aika tuo/ Kun ensi kerran sun säihkyvät silmäsi näin, se hetki säilyy iäti mielessäin/ Sit unhon uhmatkaan ei haudata voi, se lemmen liekin rintaan loi/ Ja vaikka minne vain kohtalon kehdot vie, maailman myrskyjen mainingeissa käy elon tie/ Säilytän muistoisi iäti sen armaimman kuvasi rinnan kalleimman/

Rakkaimmankin aatoksen, takas sen luothan kauaks katsehen/ Hymysi hohde on kuin auringon, valoa kaikkeen elohon/ Lapsosen lailla katseesi kaunehin, saa syömmen uskon unelman suloihin/ Se hetken hurmaa tuota tunnetta ei, se iäisesti rauhan vei/ Ja vaikka minne vain kohtalon kehdot vie, maailman myrskyjen mainingeissa käy elon tie/ Säilytän muistoisi iäti sen armaimman kuvasi rinnan kalleimman/