Anneli, Anneli, Anneli, lapsuuden onnellisen kerran sain viettää sun kanssasi muistathan Anneli sen. Nyt kellojen ääni kaikaa on soinnuissa muiston taikaa. En kuitenkaan tuota aikaa kaipaa nyt Anneli en. Anneli, Anneli, Anneli, nuoruuteen valloittavaan yhdessä kuljimme kanssasi kukkaset kattoivat maan. Kun kellojen äänen kuulen taas saapuvan myötä tuulen. En mennyttä aikaa, luulen, Anneli kaipaisikaan. Anneli, Anneli, Anneli, häitämme kellot nyt soi. Kuljemme yhdessä kanssasi onneen, sen rakkaus loi. Nyt kellojen ääni johtaa pois menneestä, silmäs hohtaa. Kun katseeni katsees kohtaa, meille se varmuuden toi.