Ennen kello viittä, jostakin ajelen ilta perjantain, muuta ajattele en kevyt jalka kaasulla, ei kiire minnekkään. Sokokselta ruokaa, ehkäpä kotiin jään mietin hetkisen, kuinka vietän illan tään kotisohvaan hiivun, tai pubiin pyynikin.

Puolivuotta asunut aivan yksin oon mutta jälkeen eron, moni jäänyt on kainaloon

MINÄ OLEN MINÄ JA MINUT TUNNETAAN MINÄ OLEN MINÄ, EN JÄÄ YKSIN KULKEMAAN MINÄ OLEN JUHANI EKLUND, JUHANI EKLUND

Juustopizzan jälkeen, hetkisen nukahdan Emmerdalen kylään, telkkariin uppoan sitten saunan lämpöön ja geelit hiuksiin. Jälkeen kylmän kaljan, taksilla Tammeriin uusi puku päällä ja tuijotus ihmisiin viereen naisen kauniin ja jutut aloitan.

Valkoviinin tarjoan kaikkein kalleimman kerron, että Ranskaan viinitilaan matkustan.

MINÄ OLEN MINÄ JA MINUT TUNNETAAN MINÄ OLEN MINÄ, EN JÄÄ YKSIN KULKEMAAN MINÄ OLEN JUHANI EKLUND, JUHANI EKLUND

Nainen hymyhuulin, Iltistä selailee ensin itsekseen, juttua tuumailee etusivuun julkaistu kuva minusta on. Irvokkaasti pyytää, eikä mitään häpeillen tahtoo nimmarin hamettaan nostaen sisäreiteen kuumaan tussilla kirjoitan.

Mutta silti sinne en raaputa nimeäin pistän kynän hieroon, nainen kääntyy toisinpäin