Kalle oli tavallinen metsuri, Kunnes eräänä päivänä hän huomasi, Kuinka oravat ja muutkin metsäneläimet sytyttivät hänen Pikku-Kallensa tuleen. Kalle viihtyi töistä entistäkin paremmin, Koska joka kerta hän tunsi palavaa intohimoa eläimen osuttua hänen kohdalleen. Kalle, joka oli ollut tavallinen naista rakastava suomalainen mies, Ja josta oli tullut tavallinen eläimiä rakastava mies. Kalle oli tullut kaapista ulos.

Perkele!

Kalle, meni päälle taikka alle, Se tuntuu paremmalle, Kun sylissä on iso nalle. Ka-Ka-Kalle se tykkää oravista, Lehmistä, lampahista Ja kaikista eläimistä rakkahista.

Kalle otti lopputilin, Sitten veti esiin pilin. Etsi metsästä poroja, Ne olivat metsän horoja. Ennen Kalle naisista tykkäs, Lopulta muille miehille lykkäs. Kalle huomas, hyvä on tulos Ja huusi: "Olen tullut kaapista ulos!" Kalle se elukoista kiihottuu, Näkyy iso ja vaahtonen suu. Kuumana käy niin kuin tulinen kuu Ja huutaa jänikselle: "I love you!" Kalle ei turhia paineita ota, Kunhan alla on peura ja kota Ja nurkassa ompi sininen potta. Kallelle kelpaa hiiri tai rotta. Viime vuonna Kalle kävi Espanjassa Vähän härän pyllyä rassaamassa. Kallelle sanottiin "Buena" ja "Sí", Mutta Kalle se nussi vain gerbiilii. Siellä sitä on monenlaisia ukkoja, Mutta Kalle hamusteli taistelukukkoja. Kalle se palasi Suomeen äkkiä, ja pääsi nuolemaan karhun säkkiä.

Mä oon Kalle, menin päälle taikka alle, Se tuntuu paremmalle, Kun sylissä on iso nalle. Ka-Ka-Kalle se tykkää oravista, Lehmistä, lampahista Ja kaikista eläimistä rakkahista.

Hei, hei, sinä! Etkös sitä arvaa? On Kalle sorttii harvaa, Ja anuksessa on oltava karvaa. Kalle ei ryyppää yhtään tippaa, Kun munaa eläimistä dippaa, Ja poron kanssa leikkii homohippaa.

Kallelle muutama virus jo tarttu, Sillä Kallelle kelpaa uros tai narttu. Kallen tahti on sutjakan vakaa, Ottipa elukkaa eestä tai takaa. Oli elukka sitten kaunis tai ruma, Kallella nousee pöksyssä muna. Kalle on kaunis kuin rasvainen tunkki, Kallen seksiorjana on pölypunkki. Kalle se metsässä heiluttaa heppiä, Ilmaan huitoo ruoskaa ja keppiä. Kalle se tykkää eläimistä, Jättiläisistä tai pienistä. Tietenkään aina ei eläimet anna, Silloin Kallen täytyy pullaa panna. Ne päivät on Kallelle niin kuin menkat, Mut huomenna tehdään taas nainti-enkat.

Mä oon Kalle, menin päälle taikka alle, Se tuntuu paremmalle, Kun sylissä on iso nalle. Ka-Ka-Kalle se tykkää oravista, Lehmistä, lampahista Ja kaikista eläimistä rakkahista.

Hei, hei, sinä! Etkös sitä arvaa? On Kalle sorttii harvaa, Ja anuksessa on oltava karvaa. Kalle ei ryyppää yhtään tippaa, Munaa eläimissä dippaa, Ja poron kanssa leikkii homohippaa.

Karvoja tarttuu Kallen kieleen, Runkkaava karhu on Kallen mieleen. Kallen omatunto on joskus huono, Kunnes pyllyssä kärkkyy sudenkuono. Ehkäpä Kalle on vähän sairas, Koska puuhevosen pyllyyn reiän kairas. Paikkana oli sitten metsä tai ranta, Haisee Kallen terskassa lehmänlanta. Kalle se laulelee: "Rallatiraa", Sillä Kallea taitaa panettaa. Etana, leijona, ilves tai siili, Kalle on perässä kuin kiimanen hiiri. Kalle ei metsähommia kaipaa, Ja eläimille huutaa: "Naikaa, naikaa!" Kalle se huutaa: "Tulen täältä!" Ja näyttää vähän lerssinpäätä.

Mistä löytäisin sen eläimen, Mistä pidän eniten? Mistä? Mistä? Mistä? Mistä? Mistä? Mistä? Mistä löytäisin sen eläimen, Josta pidän eniten? Mistä? Mistä? Mistä? Mistä? Mistä?