Sun luontasi käyn iltaan tummuvaan yön varjoissa vain hahmosi sun nään, on langan ohut näin tää toive sisälläin sä että jäämään mua pyydät ystäväin .

Vaan totuus toista on sen aavistan et puhu mitään, oven suuhun jään shamppanjat juotu on jo loppui savukkeet eikä silmissäsi kiillä kyyneleet.

Pois kuljen, pois kuljen, pois kuljen.. Vaan sua suremaan en suostu ystäväin sun oves vain hiljaa mä suljen tää on mun päätös ja se pitää olkoon näin.

Sen huomaan suo kovin loukkasin ja mulle anteeksi et anna milloinkaan mä virheen yhden tein sen myönnän itsellein nyt suo valtavasti kaipaan vierellein Vaan sydämmessäin tiedän kuitenkin sä vielä lähtöäni tulet katumaan.. Tää tunne sammui näin vaan on mun varmuus sisälläin tähän sittenkään ei pääty elämäin.

Pois kuljen, pois kuljen, pois kuljen.. Vaan sua suremaan en suostu ystäväin sun oves vain hiljaan mä suljen tää on mun päätös ja se pitää olkoon näin.

sun luontasi käyn iltaan tummuvaan yön varjoissa en hahmoasi nää on langan ohut näin tää toive sisälläin sä vielä kutsut muo luoksein ystäväin vain totuus toista on sen aavistan tää päättyi en enää luoksesi mä jää shamppanjat juotu on ja loppui savukkeet eikä virtaa ees kaipuun kyyneleet.

Pois kuljen, pois kuljen, pois kuljen.. Vaan suo suremaan en suostu ystäväin sun oves vain hiljaa mä suljen tää on mun päätös ja se pitää olkoon näin

Pois kuljen, pois kuljen, pois kuljen.. Vaan sua suremaan en suostu ystäväin sun oves mä hiljaa vaan suljen tää on mun päätös ja se pitää olkoon näin Pois kuljen, pois kuljen, pois kuljen.. Vaan sua suremaan en suostu ystäväin sun oves vain hiljaa mä suljen tää on mun päätös ja se pitää olkoon näin