Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin Ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin Mä sitä pengoin mitä lienen oikein etsinyt Niin löysin vanhan olkihatun siitä kerron nyt

Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin Ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin En aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin Kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin

Ol' kerran pieni hattukauppa sivukadulla Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella Ja siihen puotiin isoisä kerran piipahti Hän kauan etsi olkihatun viimein valitsi

Vaan valinta se tuskin siinä aikaa vienyt ois Kas syy on toinen hennonnut ei millään mennä pois Kun kerran katsoi myyjättären silmiin sinisiin Jo kaikki hatut ostanut hän kohta olis niin

Niin kului aikaa sinisilmäin vuoksi tosiaan Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes kukkimaan Ja joka päivä iltasin kun kello tuli kuus Nähtiin eräs herrasmies ja olkihattu uus

Odottavan sulkemista pienen myymälän Ja kahden nuoren kulkevan luo puiston hämärän Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi Kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi

Näin kuvat kulki muistoissani hämys ullakon Ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain Kuin isoisän tarinasta olkihattu vain

vaan ehkä ajan tomun alta joku toinenkin Joskus pienen muiston löytää niin kuin minäkin Näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan Ja vanhan kaapin kätköihin sen laitoin uudestaan