Auran aallot hiljallensa laskee Niin monivaiheisena merehen Sen rannal istuu poika vankilassa

Menneisyys tarjoo hälle muistojaan

Mennyttä on mun nuoruuteni aika Mun kukoistuksein, kaikki kunnia Kuin vesi pienoisesta purosesta Tai kukat vihreältä nurmelta

Mä kasvoin niin kuin kukka kalliolla Jot illan vieno tuuli häilyttää Kun syksyn myrsky kulkee raivopäissään On tempaava tuon kukan mukanaan

Vangittu oon mä vuotta kaksitoista Mä poika alta kahdenkymmenen Suljettu on mun nuoruuteni aika Nyt tähän synkkään vankikomeroon

Äitini varmaan mua syleillessään Haaveili tulevaista onneaan Oi, äiti, äiti älä soimaa lastas Vaik haaveilusi häipyi vankilaan

Maailman polut täynnä kyyneleitä Miks minut murheet tiellä yllätti Sain nauttia vain hetken nuoruudesta Kun maailman ilot minut vietteli

Anna anteeks kurjat rikokseni Sit kyynel silmin anteeks anelen En saa mä muuten vankilassa rauhaa Oi vastaa äiti, vastaa minulle

Vanki raukka laulun laulahtaapi Hän vastausta turhaan odottaa Vain raudat raskaat maahan helähtääpi Vastaus kolkko niistä kajahtaa

Vankilasta vapahaks kun astun Niin auran aallot on mua vastassa Niin hiljaa, hiljaa vaivun aaltoin alle Oi, äiti älä kaipaa lastasi