Minä, me, Teflon. Lahkolaiset yhtä köyttä. Tyhmä saa olla olla, muttei ikin' nöyrä. Ei nää platinat oo aina herkkuu, joka platal uutta serkkuu. Lajin helppous viehättää, Päivi vielä kieltää nää. Otin posi optimisti, olin siis ikin' en opi. Mut muuttuu muuki ku Karhun litraset Soliin.

Mä tunnen sen, melkein fyysisen. Ja mä tunnen sen fiiliksen.

Sä oot meistä yksi. Et oo koskaan yksin. Ei oo ryhmä rämä tää. Tää meijän biisi. Sä oot meistä yksi. Et oo koskaan yksin. Ei oo tyhmä, käännä pää. Tää meijän biisi!

Ryhmä rämä tää, tyhmä käännä pää. Ryhmä rämä tää, meijän biisi!

Jou! Naamapalmu alla, rivoi rallei radalla. Oon sun vessaharja, kuha hinnasta sovitaan! Näkäräiset kipattu, mäkättäjät kikattu. Ojas mainekki dipattu, on sikailujen sikailu.

Mä tunnen sen, melkein fyysisen. Ja mä tunnen sen fiiliksen.

Sä oot meistä yksi. Et oo koskaan yksin. Ei oo ryhmä rämä tää. Tää meijän biisi. Sä oot meistä yksi. Et oo koskaan yksin. Ei oo tyhmä, käännä pää. Tää meijän biisi!

Ryhmä rämä tää, tyhmä käännä pää. Ryhmä rämä tää, meijän biisi!

Vuodet tuulisii on Jättärillä yksinään, Mikko Montana hyväilee vaan tykkiään. Megatähtiä Stadin takamehtien, kehtaa poseerata kannes aikuistenlehtien. Ku rahaa ei voi syödä, eikä lämmitä haippi. Mut ku oikein silmin kattoo ollaan Tefloneita kaikki.

Sä oot meistä yksi. Et oo koskaan yksin. Ei oo ryhmä rämä tää. Tää meijän biisi. Sä oot meistä yksi. Et oo koskaan yksin. Ei oo tyhmä, käännä pää. Tää meijän biisi!

Ryhmä rämä tää, tyhmä käännä pää. Ryhmä rämä tää, meijän biisi!