Alan olla väsyny, tajuttoman väsyny on raja tullu vastaan ja jääny taakse, tääl on pimeetä, pimeempää ku koskaan, ajatteluu vihataan ja äly on kuin saaste, ja joka kelasta vaan kelataan, et mitä tästäkin nyt kelataan voiks sen myydä tai ostaa tai pöydälle nostaa, haluun kostaa ja olla täysin hyödytön, lyödä takasin vasaralla vastapalloon, hakaristit palasiks ja paskaks talloo, en jaksa valvoo haluun nukkuu paremmin, tää viha jonka viha on jo tuttu kaveri, eikä pelkoonsa käpertynyt pelottelun uhri, arastella pelotella heikompaa, tai kyykyttää, tyytyväisen tylynä vain tyydytellä harhoja kun heikottaa.

Jos voisin kuiskata tai huutaa, mykistyneen ajatuksen puhaltaa sun suuntaan, jos pelko vaihtuu vielä huumaan, tuijottaa silmiin eikä pureskele huultaan.

Päiväkirjan sivut täynnä samaa itkuvirttä, tuhoavat sanat: et ala vittu inttää, tavutettu savuketju taivaiden halki, mun jäätyneen ajatuksen ainainen talvi, mä painan sen valtimoa laitan sen vauhtiin, vailla ravintoa sairasta vauhtii, painosta vaan nyt mä kairaan sen auki, raivaan ja revin etin painavaa soundiin, jotain mikä pitäis mua pystyssä taas, hytisen ja hytkyn oon rystyset maas, joka syksyistä hysteriaa, ja mun ystävätkin huutaa ei pysty, ei saatana halla-ahon paranoijat, vallanhimon kanavoimat, samat pahat voimat yhteiskunnan harakoina, ei niiden koirat pysty karavaanii haukkuun, ne on kyydissä panemassa masin matkalaukkuun, sun passi ei oo sun sun aasi ei oo sun, sun lapset vielä häpeää sun vihapolitiikkaa, ja misantropiaa josta rakennat muurin, kun vihapotilaat saa sun äänestä luupin, jota lietsoa aamusta iltaan, hakata pystyyn paaluna virtaan, vihan kaapu ja pimeämpi puoli, tää pimeämpi Suomi katoo kaasuna ilmaan, kun wikileaksikipinäkö ja politiikan likinäkö, sikiää kun sitiin jäänyt kapinansiemen, saa kapinamielen tielle vapinan pienen, lienen apinasta tullu luonnon laki ja miehe, käännän takin käännän latinankieleen, tän ahdistuneen ajatuksen ihmiskunnan tuhosta, Delirus: rauniot savuaa jäätiköt sulaa sula hulluus on pahempi ku pahinkaan virus.

Jos voisin kuiskata tai huutaa mykistyneen ajatuksen puhaltaa sun suuntaan jos pelko vaihtuu vielä huumaan tuijottaa silmiin eikä pureskele huultaan jos voisin kuiskata tai huutaa mykistyneen ajatuksen puhaltaa sun suuntaan jos pelko vaihtuu vielä huumaan

Tätä katkeran ihmismielen katkua, savu on paksua ei se lopu jos sen annetaan jatkua, jos sen annetaan jatkua Tätä katkeran ihmisvihan katkua, vittu miten paksua ei se lopu jos sen annetaan jatkua.