Mulla syntymäpaikka on Pohojanmaa vaikka kuljen minä maailmalla. Mulla morsian komia on kihlattuna ja sen koti ompi Kangasalla. Kaunis oli silloin tuo Kangasalan luonto ja luulin että onni aina kestää. Luulin ettei maailmassa muu kuin kuolema voi meidän onneamme estää. Onnestansa lauloi nuo metsälinnut ihanat ja onnestansa kevätkäki kukkui.

Tyttö oli nätti ,kun ei oltu vielä nuota, ruusuja poskilta viety, yhdessä me leikimme,lemmimme ja lauloimme ,ekä elon murhehista tietty. Mutta sitte tuli mulle tuo mun hulivililuonne,heitin huoleni maailman huostaan.Kun morsian oli hyvä ja itse olin huono,niin rupesin minä harmissani juomaan.Ja morsiamen sukulaaset halaveksivat mua,tuon hurjan luontoni tähären.Niin siksi minä päätin,että kävi kuinka kävi,niin yksin minä maailmalle lähären.

Vanhalta heililtä kirjettä sain,minä ollessani maailmalla.siinä rakas kirjoitti,ihmislasta ilimoitti kantavansa rintojensa alla. Vielä rakas kirjeesään eherooteli,että kuolo olis yhdessä parhain. Minä ehrotuksen hylkäsin ja hykäsin sen tytön,koska kuolo olis tullu liian varhain.Maailmalla ollessani kuulla sitten sain,että onnenkukka pienenä kuoli.Vaan toista minä nyt rakastin ja hälle ilot omistin,mutta Jenny oli elämäni huoli.