Vain yksi seikka varmaa on täällä päällä maan, se mikä kerran päättyy, se alkaa uudestaan. Sä vanhenetkin ja vaientuu sun huulet, niin silti jostain kaukaa jo uudet äänet kuulet.

Nää vuodet hartioilla kuin taakka raskas ois, kun tummentuvat illat yöt päivät painuu pois, vaikk’ viime askeleesi sä ottaneesi luulet, niin silti jostain kaukaa jo uudet äänet kuulet.

Laulu vapaudesta sun jälkeesi myös soi laulu unelmista, joita vaijentaa ei voi, laulun rakkaudesta kun laulaa nuoret huulet, niin silloin jostain kaukaa sen kauniina taas kuulet kuulet.

Kun ikkunamme ääreen me kahden istutaan, niin kevät tulvii sisään, saa kätees tarttumaan kun kadun kujanteilla soi syksyn viimatuulet, niin silloin jostain kaukaa taas uudet äänet kuulet.

Laulu vapaudesta sun jälkeesi myös soi, laulu unelmista, joita vaientaa ei voi Laulun rakkaudesta, kun laulaa nuoret huulet, niin silloin jostain kaukaa sen kauniina taas kuulet.

Et kuolemaa voi väistää, se kerran luonas käy, et kahlita voi aikaa, sen käsiä ei näy, Soi laulu elämästä sen turhaan menneen luulet ja silloin jostain kaukaa taas uudet äänet kuulet. Soi laulu elämästä sen turhaan menneen luulet ja silloin jostain kaukaa sen kauniina taas kuulet.