Lumisina loisti kukat kastanjain Ihanimmat hetken sinun kanssas sain, sadat tuoksut, kevät illan vämy vanhan Kaarlen sillan utuisena Moldaun pinnassa heijastui.

Unisina vuodet vaiti vartioi. Surullisen viulun sävel jostain soi. Ja me kaksi onnellista Sydän sykki unelmista. Vakavana yössä tummuva Moldau ui.

Prahan kevät soimaan jää, elämäni sävelmää, Moldau ja sen kauniit sillat, sydämeni vei. Prahan kevät soimaan jää, elämäni sävelmää, Sitä kaipaan samanlaista löydy ei.

Samettisen lämmin syli kaupungin, tunsi saman lämmön sydän kummankin. Sanat kauniit, joki kuuli ja niin leuto kevät tuuli, sysimusta taivas suudelmat nähdä sai.

Kajastava aamu unen kauniin vei, ja kun loma loppui enää nähty ei. Joka ilta unelmissa, Olen Prahan kaupungissa, Sinä olet siellä vielä me nää me kai.

Prahan kevät soimaan jää, elämäni sävelmää, Moldau ja sen kauniit sillat sydämmeni vei. Prahan kevät soimaan jää, elämäni sävelmää, Sitä kaipaan samanlaista löydy ei.