Nälkälinna

Veikko Lavi

kun mä nälkälinnan rauniot väin nään kahio täytää rinnan muistoihini jään tunsin kova loukon joka kivenkin suuren lapsi joukon kanssa mekastin nälkälinnan tyytikissä kaikki käyhät kunnan syytigissa asui munni kuin toukon koteloissa kaikki on kaukana ja poissa marakatti parvi pojat metelöi intukaisen armi samakotkin söi mailaisen uoti eelä asteli vaikka nenä vuoti myös housut kasteli nälkälinnan reipas armi kohtalonaan oli niinan sarvi matilainen taas maineeseen lähti hähnestä kun tehtin levy tähti ala kerran viron viinaa möi aina iloiseti lasiteli hän kaunis kaarin vanhan keinun ties helin tason hyllä mitä merimies nälkälinan kaunis kaarin pelastuksen tiestä otti vaarin lopetti leski taas lasin soiton valtio vei kilpailussa voiton unoihtua eikä voi talon saunakaan suuri oksa reikä josta tiiratataan näimme ekeletä suuren ruupensin viehätivät meitä kas naiset pytigin nälkälinnan saunanlankut elkeleiden kinkkumai


Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus.