Nälkälinna

Veikko Lavi

Kun mä nälkälinnan rauniot väin nään, kahio täytää rinnan muistoihini jään. Tunsin kovan loukon joka kivenkin, suuren lapsi joukon kanssa mekastin. Nälkälinnan pytingissä. Kaikki köyhät kunnan syytingissä. Asuimme niin kuin toukat koteloissa, kaikki tuo on kaukana ja poissa.

Marakatti parvi pojat metelöi. Lintukaisen Arvi sammakonkin söi. Matilaisen Uoti eellä asteli, vaikka nenä vuoti myös housut kasteli. Nälkälinnan reipas Arvi kohtalonaan oli Miinan sarvi. Matilainen taas maineeseen lähti, hänestä kun tehtin levytähti .

Alakerran leski viron viinaa möi. Aina iloiseti lasit helinöi. Kaunis Kaarin kyllä, vanhan keinon ties, elintason yllä pitää merimies. Nälkälinan kaunis Kaarin pelastuksen tiestä otti vaarin. Lopetti leski taas lasin soiton valtio vei kilpailussa voiton. Unoihttua eikä voi talon saunakaan, suuri oksanreikä josta tiiratataan. Näimme enkeleitä suuren Ruubensin, viehättivät meitä naiset pytingin. Nälkälinnan saunanlankut, enkeleiden kinkkumaiset kankut. Kaikki lienee jo toukka on syönyt. Kohtalo on nälkälinnan lyönyt. Järjestyi myös farssi, joka pyhä nääs, kun paksu pomo marssi verikauha pääs. Suutari taas soittaa vapaa venäjää, oikeus kun voittaa, tehdas hälle jää. Nälkälinnan suutarilla, huolet pois on rauhan laitumilla. Kulkea eipä tarvitse yksin, pomon kanssa talsii käsityksin. Nälkälinnan pytingissä. Kaikki köyhät kunnan syytingissä. Asuimme niin kuin toukat koteloissa, kaikki tuo on kaukana ja poissa.


Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus.