Kun mä nälkälinnan rauniot väin nään, kaiho täyttää rinnan muistoihini jään. Tunsin joka loukon, joka kivenkin, suuren lapsijoukon kanssa mekastin. Nälkälinnan pytingissä, kaikki köyhät kunnan syytingissä. Asuimme niin kuin toukat koteloissa, kaikki tuo on kaukana ja poissa.

Kuin marakattiparvi pojat metelöi. Lintukaisen Arvi sammakonkin söi. Matilaisen Uoti eellä asteli, vaikka nenä vuoti myös housut kasteli. Nälkälinnan reipas Arvi kohtalonaan oli Miinan sarvi. Matilainen taas maineeseen lähti, hänestä kun tehtin levytähti.

Alakerran leski Viron viinaa möi, aina iloisesti lasit helinöi. Kaunis Karin kyllä, vanhan keinon ties, elintason yllä pitää merimies. Nälkälinan kaunis Karin pelastuksen tiestä otti vaarin. Lopetti leski taas lasin soiton. Valtio vei kilpailussa voiton.

Unhoittua eikä voi talon saunakaan, ja suuri oksanreikä josta tiirataan. Näimme enkeleitä suuren Ruubensin, viehättivät meitä naiset pytingin. Nälkälinnan saunanlankut, enkeleiden kinkkumaiset kankut. Kaikki lienee jo toukka on syönyt. Kohtalo on nälkälinnan lyönyt.

Järjestyi myös farssi, joka pyhä nääs, kun paksu pomo marssi verikauha pääs. Suutari taas soittaa Vapaa Venäjää, oikeus kun voittaa, tehdas hälle jää. Nälkälinnan suutarilla, huolet pois on rauhan laitumilla. Kulkea eipä tarvitse yksin, pomon kanssa kaksin käsityksin.

Nälkälinnan pytingissä. Kaikki köyhät kunnan syytingissä. Asuimme niin kuin toukat koteloissa, kaikki tuo on kaukana ja poissa.