Kerran laitakaupungissa käväisin mä tivolissa Seurahani sieltä tytön sain Sievä pieni nilkkasukka farmarkousu eskon tukka roikuskeli käsipuolessain

Katsomaan me mentiin tuota kun itämaisen teltan luota kuuluttajan ääni tarinoi Tääl fakiiri Ben Kapur Hasta tullut suoraan Intiasta

Tyttö sanoi Sinne mennään oi

Luukkuun työsin pääsyrahan Mentiin siitä istumahan lankkupenkin päälle notkuvan

Haitaristi alkoi farssin Pudotteli alkumarssin Kurnutteli muistot pohjolan

Astui teltan sopukasta fakiirimme Intiasta Pitkä tumma eksoottinen mies

Silmiänsä mullistel Lihaksiaan pullisteli Ammattinsa alkeet hyvin ties

Hillitysti liikuskeli kuin jakoavain hymy eli Katsehen loi raukeen vetelän

Vieressäni tyttö eli huokaili ja kuiskutteli On toista maata miehet etelän

Hieno oli miehen käytös Sitten alkoi jännä näytös Kieleen työnsi neulan terävän

Kun suustaan puhalteli tulta Sanoi vieressäni kulta Tulinen on poika etelän

Pahoin voida aivan aloin kun sirpaleilla paljain jaloin käveli tuo musta pakana

Otti tanssiaskeleita vaikk oli pullon sirpaleita kuin mallasseuran talon takana

Pitkän miekan suuhun työnsi No silloin kaikki todeks myönsi Taituri on hindupoika tuo

Kyllä asia on sillä lailla on suomalainen paljon vailla Ei luoja hälle lahjojansa suo.

Väki teltasta kun poistui Vanha vitsi jälleen toistui Pata oli jälleen valttia

Tyttö päästi huokauksen Kun saisi nimikirjoituksen Menettää en saanut malttia

Viimein löysin pukuhuoneen ja fakiirimme värin luoneen Siksi epäillen mä kysäisin

Intiasta ette varmaan olekkaan jo sen mä arvaan No min on Ektyypistä kotoisin