Vuodet mennehet mulla ain mielessä on Aika mennyt ja onnellinen Muistot kauneimmat enää vain jäljellä on ja kaipaus loppumaton

Kerran tyttösen kohtasin kaunehimman Minä onnesta vain unelmoin Vaan kukkanen kuihtui ja yksin mä jäin Hetket onnemme jäi unelmiin

Olit ystävä minulle rakkahin ain sinä tyttönen kiharapää Sinun silmies säihky se polttavi vain Se unholaan koskaan ei jää

Miksi kesti tuo onneni hetkisen niin ja olla saan ain onneton Miksi surua kantaa saan rinnassani Olen lapsonen vain kohtalon

Yksin maailman myrskyissä kulkee mun tie Eessä aina on vain vaahtopää Mulloin rauhaisaan rantahan mainingit vie Milloin laskevi purteni taas