Sä koitat soittaa en taaskan vaan vastaa. Sun vihaset puhelut ei paskaakaan nappaa. Me ollaan kuljettu tätä raskasta matkaa, millon kaikesta tuli näin saatanan rankkaa. Riidellään siit et miten tää menee, oon niin poikki etten pysty itkemään edes. Miten menikään niin nopeesti vuodet, nyt mietin meit tääl hotellihuonees. Kuulen ikkunan läpi miten ulkona myrskyää, hyvät muistot meist mieleni myrkyttää, ehkä sittenki korjata tää pystytään. Johtaaks se mihinkään vai juostaanko ympyrää? Ollaan yritetty monta kertaa ennenki se on taivaallista alkuun mut loppuun helvettiin. Nyt vaan makaan täs sängyllä. Yhtäkkii tulee tekstari kännykkään, se on sulta sanot että miten rakastat, ja miten palavast toivot et voisin palata. Voidaanko tavata? Voidaanko halata? Mut ei sanat vaan tätä juttuu paranna. Jätän vastaamatta kun en osaa vastata pää on sekasin ja oon paskana. Ikkunaa vasten kova tuuli puhaltaa painan silmät kiinni koitan nukahtaa.

Miksi kaikki kaunis katoaa, miten löydän sen uudestaan? Vaikka kaikki käsiin hajoaa, niin mä tahdon sut vaan, pidä musta kii.

Mä yritin ja yritin mutten unta saanu jos oisin saanu oisin nähny unta vaan sust. Uus aamu taas samat ajatukset. Luulen et sulla on siellä samat tunteet. Kuulen mun puhelimen soivan taas, mut en vieläkään voi vastaa koitan vaan keksiä miten täst jatkaisi. Mä mietin mikä ongelmat ratkaisis. Tehääks me asioista liian vaikeit? Otetaanko täst vaa liikaa paineit? Kysyä näit asioit pitänee sulta. Mut en mä tiedä et mitä se muuttas, ku ei osata puhua ja molemmat huutaa. Ehkei yhes yhteistä onnea tuu vaan. Halutaanko heittää nää vuodet hukkaan? Kai mun on parempi sun luokse tulla.

Miksi kaikki kaunis katoaa, miten löydän sen uudestaan? Vaikka kaikki käsiin hajoaa, niin mä tahdon sut vaan, pidä musta kii. Pidä musta kii. Pidä musta kii.