Kato maailmaa hetki mun silmil, mun sydän on revitty irti. Miks ollaan solmukohdas, miks ei samaan paikkaan polku johda? Alku aina pilvis liidellää, loppuu kohti vaa riidellään. Alku koko ajan suudellaan, sit muuten vaa huudetaan. Miten ei pysy vauhdissa mukan? Miten muka tulee kauniista ruma? Ennen seisoin sun rinnalla ylväästi, sit yht'äkkii naamaa sylkästii. Tiedätsä miltä se tuntuu? Ja vaikka tiedän et sinä et muutu. Ni silti annan anteeksi, ehkä et oo satuttanu tarpeeksi.

Kun sä tuut taas, mun silmät kastuu. Nautin kun sä huudat, nautin kun mua sattuu. Vaikka viet järjen, sydämmen särjet. Niin oot tärkee, en haluu et sä lähdet.

En mä tiedä kai oon koukussa kipuun, koukussa itkuun tai koukussa sinuun. Ehkä susta vaa tarpeeks saa en, ja siks annan taas valheet anteeks. Olenko menettäny sun kanssa järjen? Enkä enää vaa uskalla lähtee. Sä pystyt mua hakata sanoilla, mä en pysty vaa pakata kamoja. Ja vaikka on paskat mun illat, kai oon mielummin kanssas ku ilman. Sä lähdet, näät kohta toista. Ja ku oot poissa et koskaan soita. Sit kotiin kauniin tuut aamul, miks ihmees mä nautin ku sattuu. Vaikka itken ja yskin täällä, haluun olla sun kaa en yksin jäädä.

Kun sä tuut taas, mun silmät kastuu. Nautin kun sä huudat, nautin kun mua sattuu. Vaikka viet järjen, sydämmen särjet. Niin oot tärkee, en haluu et sä lähdet.

Kun sä tuut taas, mun silmät kastuu. Nautin kun sä huudat, nautin kun mua sattuu. Vaikka viet järjen, sydämmen särjet. Niin oot tärkee, en haluu et sä lähdet.