1. Oi ihminen, mielees se paina, ettei pysy maailma tää. Ei kestä, ei seiso se aina, vaan kaikkineen pois häviää. Siis maailman murhe sä heitä ja pakene turhuuden teitä, jos tahdot sä taivaasehen.

2.Sä kahtako palvella voisit, sun Luojaas ja mammonaa maan? Jos toiselle sydämes soisit, et toista voi palvellakaan. Oi ihminen, valitse parhain, tuo sydämes Herralle varhain, se hänelle tuo kokonaan.

3. Miks vaikeroit: Mistä nyt mulle on ruokani, vaatteheni? Ne siunaapi Herrasi sulle, hän tuntee sun tarpehesi. Saat kyllä sä kuormia kantaa, vaan aina hän apunsa antaa, on puutteessa turvanasi.

4. Kas linnut ei kylvä, ei niitä, vaan ruokansa niilläkin on. Miks et tahdo oppia siitä. Miks niin olet uskomaton? Sä jalompi lintua lienet, miks hän, joka muistaapi pienet ois sinusta huolimaton?

5. Ei kehrätä voi kedon kukka, vaan ei ole purppurakaan niin kaunis kuin nurmien nukka, kuin lilja on kukkiessaan ei Salomo istuimellansa niin loistanut vaattehissansa kuin loistaapi kukkanen maan.

6. Kas sillekin Luojamme verhon näin kallihin, kaunihin suo, mi tänään on riemuna perhon, vaan huominen surman jo tuo. Näin sinutko jättäisi huolees ja eikö hän katsoisi puolees? Hän antinsa sullekin suo.

7. Tee uskossa, toivossa työtäs ja leipäsi rauhassa syö. Kun Herrasi on sinun myötäs, sä murheetta nukkuos yö. Kun hän on sun auttajas armain, hän tuntee sun puutteesi parhain, on siunattu päiväsi työ.

8. Pois maalliset surusi suista, ne Herrasi hoitava on, yks vain yli kaiken sä muista: sun sielusi kuolematon! Käy valtakuntahan Herran, niin muutkin hän lahjansa kerran myös sinulle antava on. (Havin Spegel 1645-1714).