Yks vaanii vaappuvaa vaahteranlehtee. Alas maahan maatumaan tippumas. Toikorannas istumassa yksinään puun alla. Poissa! On maalaaja muualla Lyö säkeinä säikeinä kirkkaalta taivaalt. Ja piirrustusvihon tyttö repustaan kaivaa. Ei rakkaan rinnalle synny tänään kilpii. Lätäkön sinisii silmii, arska laskeutuu. Maalaa lähiöiden pihisevä vehrä. Jotain mitä tehdä, pitää Kalevalas olla. Jokainen polla ammatissaan autuas. Itsestään hautumas, kuningasidea kukkulal. No kyl tuol on vastarannal on teatteri tules. Anna kyttä sen denan maata vapaana vaan kuses. Lämpöö niille jotka goisii talven ulkona. Ja vräpäten västäräkit pian tulkoon taas. Etsitään yhes työhuone vetkuilles. Nousee kitkujen takaa kesä messuilles. Ystävät yksinäiset valtaa jazz-kolon. Kuolleille antaa siellä olemassaolon. Täs talos tarjoilee, valoa varjoilleen. Ja jaloille nostaa kivenhakkaavii kituvia. Me pidetään presidenttin ryysyviluria. Piissit ikuisia, junien kyljissä lipuvia.

Olkoon! Meidät säästäkää. Antaa vanhojen olla tuolla. Antaa uusien syntyy ja kuolla. Olkoon! Meidät säästäkää. Antaa vanhojen olla tuolla. Antaa uusien syntyy ja kuolla.

Almanakkaa yks kiroillen täyttelee. Toinen rakentelee reittei aarteiden ohi. Kaikki jotka antaa ylen yleistämisestä. Ja nuotteja hyräillen tiedottomien olla. Ollaan pureskelemas puolittaista totuutta. Orjilla olutta, keskiluokalla kärrynpyörii. Hysteeriset kuluttajat ostamassa namit. Turha leimaa varattomii roskasakiks, hei. Viinatalkoot, lippu salkoon. Ku dena saa massii, se vie ne takaisin Alkoon. Heti aamulla ovi vilahtaa. Ja valtion kirstussa kopeekat kilahtaa. Miks tuntemattomii tuhisijoita vihataan. Spurguja puduihin tääl vihaisina hinataan. Ei se ällittömään päähän uutta tuo. Mut usko pois, noi kopit voi muuttaa sua.

Ja vaik juopon vieres vaikee hengittää. Niin viel niheempää mennä risoissa kengissä. Olkoon rautateiden punanokat hengissä. Me ollaan kaikki edelleen samas jengissä.

Olkoon! Meidät säästäkää. Antaa vanhojen olla tuolla. Antaa uusien syntyy ja kuolla. Olkoon! Meidät säästäkää. Antaa vanhojen olla tuolla. Antaa uusien syntyy ja kuolla.

Hei. Olkoon tää kaiken elävän parhaaksi. Rukoilen harvoin... nyt hartaasti. Illan tullen repii palasiks piirrustukset. Kiirukses tyttö raaputti vihkoon vision "Tääl sä sittaat ja roikut vieläki." Sano dena kaataes lasolipohjia viemäriin. Voi nuori, en tiedä paljoo tost. Mut kaikki mikä syntyy on tuhoutumisen arvost. Jokaiselle rikkaalle, jota raha ahistaa. On luotu köyhä kärsii, veli vaivainen valittaa. Alhaal kaikki tätä aurinkoa ahmien. Monimuotosena multa koivissa kasvien. Soinnissa lapsien muututaan lempeeks. Olkoon! Hei, olkoon menneeks! Syödessä puhetta ja juodessa tietoo. Opiskellen läpi yön, on aamulla hienoo. Toinen ymmärtää jotain, mitä mä en ymmärrä. Siunaus siit, en osaa kaikkee yhteen ynnätä. Kaks viatonta katsoo toisiinsa ymmällä. Hiukset sekasin, likaiset kynnet molemmil.

Olkoon! Meidät säästäkää. Antaa vanhojen olla tuolla. Antaa uusien syntyy ja kuolla. Olkoon! Meidät säästäkää. Antaa vanhojen olla tuolla. Antaa uusien syntyy ja kuolla.