Kallion päälle seisomaan mä jään. Sinun kanssasi täältä kauemmaksi nään, ja jostain hiljaa tuuli tuo yllemme käy. Taivaallamme ei pilviä näy aurinkomme kun laskemaan jo ennättäy.

Aamu kun saapuu, siinä yhä oot. Meille kauneimmat linnut aina laulakoot. En sinun viereltäsi mä kääntyisi pois. Taivaankansi niin kirkas ei ois, sitä kanssas jos yhdessä en katsella vois.

Ympäröi meitä arjen askareet, minä vierelläs kuljen, vaikka minne meet. Ja vaikka vaihtuu päivät ja yö yllättää, kätes kättäni saa lämmittää, eikä allamme horjumaan käy kallio tää.

Ymmärtänetkö arvoasi sun? Päivä päivien jälkeen jälleen rakastun. Niin tuttu vierelläni, ja turvallinen. Toivon, että sä tuntisit sen, sinun kanssasi olla voin mä onnellinen.