Lapissa kaikki kukkii nopeasti Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin Tuon usein tuntenut oon raskahasti Kun katson kansan tämän vaiheisiin

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta Ja suuri surkastua alhaiseen Miks meillä niin on monta mielipuolta Miks vähän käyttäjiä kanteleen

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu Kuin heinää, miestä, toiveen tosiaan Miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu Tai kesken toimiansa katkeaa

Muualla tulta säihkyy harmaahapset Vanhoissa hehkuu hengen aurinko Meil' ukkoina jo syntyy sylilapset Ja nuori mies on hautaan valmis jo

Ja minä itse, miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden Miks seuraa käskyä en veren vietin Vaan kansain kohtaloita huokailen

On vastaus vain yksi Lapin suvi Sit' aatellessa mieli apeutuu On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu

Mut pitkä vain on talven valta, hetken tääl aatteet levähtää, kuin lennostaan Kun taas ne alkaa aurinkoisen retken Ja jättävät jo jäisen Lapin maan

Oi valkolinnut vieraat Lapin kesän Te suuret aatteet, teitä tervehdän Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän Jos muutattekin maihin etelän

Oi oppi ottakaatte joutsenista Ne lähtee syksyin, palaa keväisin On meidän rannoillamme rauhallista Ja turvaisa on rinne tunturin

Havisten halki ilman lentäkäätte Tekoja luokaa, maita valaiskaa Mut talven poistuneen kun täältä näätte Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa