Ohdakkeist’ astua on orpopojan tie, tie pitkä ja mittaamaton. Ei koskaan kotilieden lämpöhön se vie miss’ äitini kehrännyt on. Vaan aina maailmalle oudon orren alle lainalattialle kallistan ma pään, ma taivas’alla tanssin kohtaloni valssin onnestani unta nään.

Ma oon orpona, vaan en ole orjana miksi itkemään kun ma kerran onnest’ unta nään. Se on aarre mun siit’ on puolet sun tule tyttö jaa se kanssani mun.

Aurinko armas mun äitinäni on, taattonani taivahan kuu. Ja vieraan viittoma tie lohduton eteeni ain’ avautuu Mutt’ nurkumatta kannan kohtaloni vamman murheen mennä annan ja katson elämään. Ma taivas’alla tanssin kohtaloni valssin onnestani unta nään.

Ma oon orpona, vaan en ole orjana miksi itkemään kun ma kerran onnest’ unta nään. Se on aarre mun siit’ on puolet sun tule tyttö jaa se kanssani mun.

Unteni onni on rikkauteni tule tyttöni kaitsijaks’ sen. Viel’ lunnaiks’ luovutan rakkauteni jos seuraat mua elon retkellen Tule kanssa käymme rinnan elon tiemme ihanimman sulle kaunihimman osan siitä suon. Tule kanssani ja tanssi kohtalomme valssi onneksesi maljan juon.

Ma oon orpona, vaan en orjana miksi itkemään kun ma kerran onnest’ unta nään. Se on aarre mun siit’ on puolet sun tule tyttö jaa se kanssani mun.