Työmies aivan tavallinen olin minä vain Silti hienon perhetytön omakseni sain Hänen isänsä vaikk kielsi, tyttö rakasti mua niin Että viimein menimme me selaa naimisiin.

Asunnon mä hankin oli alku mukavaa Mutta hieman myöhemmin mä aloin aavistaa Ett kaikki ollut ei mä niinkuin aluks tarkoitin Nyt sen kaiken huomannut mä olen vihdoinkin

Hän teki nukkekodin mulle vain Se ei paikka ole miehen lain Mä tahdon aikaan entiseen taas uudelleen

En esineitä liikutella huoneessani saa En tuhkaa tupakastain mihinkään saa karistaa Mä sukkasillain varovasti sipsutella saan Mä olen niinkuin roska hänen nukkekodissaan

Jokapaikassa oli pitsejä ja pieniä posliiniesineitä Omat tavarani hän piilotti kaappeihin Pois näkyvistä, ettei ne vaan pilaisi Hänen nukkekotiaan Ja koko ajan, koko ajan hän kulki perässäni Pyyhkien jälkiäni pölyhuiskullaan

Hän teki nukkekodin mulle vain Se ei paikka ole miehen lain Mä tahdon aikaan entiseen taas uudelleen

Mä lähden pois jo aivan tarpeekseni saanut oon Hän niinkuin tahtoo nukkekodissansa asukoon Ja jostakin hän löytää, niin sen mä uskoisin Oman nukkemiehen josta oivan saa hän kumppanin

Hän teki nukkekodin mulle vain Se ei paikka ole miehen lain Mä tahdon aikaan entiseen taas uudelleen