Kun täältä lähden muutun maaksi ja käyn siitä kasvamaan Horsmaa taikka heinää, tuskin muuta aikaan saan En myöskään housuilla mä tanssinut oo elinpäivänäin Kaikki mennyt on päin seinää, piikit ruusuista mä sain

Jokin laulu jää kai soimaan, kuuntele se muistoks mun Piikkikasvit haudan peittää, pane yksi maljaas sun Voit kitarastain tehdä vaikka kukkakansarin Sitten tuuli sitä heittää muistoksi tän sankarin

Sulle vielä laulan, olit piikki kaikkein pahin lihassain Sinun jälkees turhaan lääkettä mä vaivoihini hain Se piikki koskaan irronnut ei, se on mussa kiinni ain Tälle tuskalle ei lääkettä kai oo kuin haudassain

Joka vanhoja näin muistaa, tikun silmäänsä hän saa Minä tahtomattain muistan, ja se onkin kamalaa Sinun jälkees ketään toista voinut ajatella en Ja kun täältä kerran luistan, muistathan sä aina sen

Sulle vielä laulan, olit piikki kaikkein pahin lihassain Sinun jälkees turhaan lääkettä mä vaivoihini hain Se piikki koskaan irronnut ei, se on mussa kiinni ain Tälle tuskalle ei lääkettä kai oo kuin haudassain

Sulle vielä laulan, olit piikki kaikkein pahin lihassain Sinun jälkees turhaan lääkettä mä vaivoihini hain Se piikki koskaan irronnut ei, se on mussa kiinni ain Tälle tuskalle ei lääkettä kai oo kuin haudassain