Sinä iltapäivänä lähdin hänen luotaan Ja jokin oli muuttunut, Muuttunut pysyvästi En osannut enää edes seistä samalla tavalla Ja asema humisi vaimeasti Korvissain

Ja kaikki virtasi ohitseni Ja tuuli ulvoi lävitseni

Sitten yhtenä päivänä paljon myöhemmin Aika kerrostuu Aika kerrostuu Olen tässä, mutta hetken näen itseni Ohi lipuvan junan ikkunassa, Ikkunassa

Siinä minä istun, ajatellen Puolet vähemmän Ja puolet enemmän Ja elämän piiri soikeampi kuin joku Piirtäisi Helsingin karttaan Viivaa

Sitten yhtenä päivänä paljon myöhemmin Aika kerrostuu Aika kerrostuu Olen tässä mutta hetken näen itseni Ohilipuvan junan ikkunassa Ikkunassa

Ja nyt kun mietin sitä aikaa Olimme välttämättömät Estämättömät Meitä ei voinut pysäyttää mikään Olimme juuri kuin se juna Allaan liukkaat raiteet

Sitten yhtenä päivänä paljon myöhemmin Aika kerrostuu, Aika kerrostuu Olen tässä mutta hetken näen itseni Ohilipuvan junan ikkunassa Ikkunassa