Mä nojaan taaksepäin, nostan jalat ylös. Mä oon niin saanu tarpeekseni mun työst. En ajattele mitään, tuijotan tyhjyyttä Voi herranjumala tätä ihmisen tyhmyyttä. Aina hirvee kiire, kukaan ei tiedä et minne, Levottumuus on tääl määräävä luonteenpiirre. Eiks otettais tänään vaan iisisti? Se olis jotenki vaan niin vitun siistii. Mutta eletään pikaruoka-yhteiskunnassa, haluun pysäyttää hyvät ajat, niinku perheen yhteiskuvassa. Mä haluun seittemän ruokalajin illallisen, vapautuksen oravanpyörästä, sellasen virallisen, kyl sä tiedät. No onko liikaa vaadittu, vai eiks täällä ole vielä tarpeeksi maallista haalittu? Tänään ei kiinnosta, jos ei suakaan, nähdään mun luona. Eletään ja ei anneta toisten kuolla

Ja hengitä sisään, ulos, lisää sisään ja ulos Ja hengitä sisään, ulos, lisää sisään ja ulos.

Taas mä juoksen, mihin mä olinkaan menossa? Hengitän, mut oonko siltikään elossa? Ongelmista en pysty pitään itteeni erossa, enkä voi olla pitämättä itteeni pelossa, pelossa siit et voin kaiken menettää. Mitä jos nää suunnitelmat ei oikein menekään? No sit oon kiipelissä, tajuut sä, mul on vaa liikaa kii pelissä. Ei mikään tääl oo itsestään selvää ja omia tunteita on helppo itsessään pelkää. Jos keksittyy vaan paskaan, vaikeet löytää mitään hyvää, jotain mist kiinni pitää. Muksun puskettiin seinille gromi montana, nyt käydään läpi draamaa niinku Tony Montana. Maailma on suuri, en pidä mulle enää mitään mahdottomana. Mut ennen kävelyy mun pitää oppii konttaamaan.

Ja hengitä sisään, ulos, lisää sisään ja ulos. Ja hengitä sisään, ulos, lisää sisään ja ulos.

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon Sinun nimesi, tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maan päällä niinkuin taivaassa. Vaik joskus tuntuuki et se on liian aikasta, terveydestä ei puhuta vaik sä aivastat. Välil mietin onks se tullu hulluks ylhäällä, mut ehkä tääl alhaalla ei kaikkee kuulukaan ymmärtää. Nyt mä hengitän syvään, oon kokenu paljon pahaa ja oppinu paljon hyvää. Oon kiitollinen siitä et saan olla ite hengissä ja siitä ettei kukaan ollu mun pelkääjän penkissä. Kiitollinen et vaik se oli paha tapaturma, en joudu laskemaan kynttilää Hakaniemen torin kulmaan. Kiitollinen siit et sain edes tuntee mun isän, vaikka joka päivä mullon sua ikävä lisää. Niin, mut älä huoli, kyl mä jaksan. Mä voin puhuu sulle näin ja ehkä joskus vielä vastaat. Nyt mä hengitän mut en raskaasti. Mä rakastan sua isä, mä rakastan sua.

Ja hengitä sisään, ulos, lisää sisään ja ulos. Ja hengitä sisään, ulos, lisää sisään ja ulos.